Apretitiivossa on se kiva juttu, että baari tarjoaa naposteltavaa ihan ilmaiseksi. Lasi viiniä maksaa 4 euroa ja kaupan päälle saa leipää. oliiveja, suolapähkinöitä ja pizzapaloja.
Lounasleivät pakataan usein mukaan meren ääreen, jossa loikoillaan pari tuntia auringossa ja vilvoitellaan välillä meressä. Illallinen syödään yleensä vasta yhdeksän jälkeen, joten aperitiivon naposteltavat tulevat tarpeeseen, kun seitsemän aikaan jo nälkä kurnii vatsassa. Illallinen on yleensä kohtalaisen ruhtinaallinen. Ensin syödään primo piatti pastaa ja sitten secondo piatti lihaa, kalaa tai kasviksia. Sen jälkeen on usein vielä jälkiruokaa ja sitten kahvit. Viiniä tietysti kuluu ruokajuomana. Sitten kello onkin jo yksitoista ja valmistaudutaan drinkille Dammusoon.
Siellä yleensä juodaan yksi tai max kaksi lasia viiniä tai vahvempaa, istutaan kadunvarrella ja höpistään pari tuntia.
Syömisten ja juomisten välillä tehdään töitä merikilpikonnien pelastuskeskuksessa. Aamulla siirretään poikaset ruokintakulhoihin ja annetaan niille kalaa. Isompien poikasten ruoka punnitaan ja merkitään ylös. Pienempien ruokaa ei vielä punnita, sillä ne vasta availevat suuta ja maiskuttavat yhtä pientä palaa tuntikaupalla. Ruokailun jälkeen ne siirretään vähäksi aikaa aurinkoon. Vartin välein vahditaan, ettei vesi ole liian kuumaa. Ja vähän päästä siirrämme ne taas varjoon. Kissat saavat myös aamulla ruokansa. Tosin niiden mielestä kalanpyrstöjä ei ole koskaan tarpeeksi ja ne käyvät naukumassa kalojen paloittelijan vieressä lähes koko aamun.
Isommat kilpikonnat ruokitaan joka toinen päivä iltapäivisin. Niiden ruokkiminen käy yleensä aika nopsaan, sillä isoin niistä Cleopatra pistelee poskeen kilon kalmareita tuossa tuokiossa. Suurin osa kilpikonnista on löytynyt merestä kellumasta ilman että ne pystyvät sukeltamaan. Se tarkoittaa sitä, että ne ovat syöneet muovia ja se on tukkinut niiden ruuansulatuksen. Keskuksessa niitä pidetään sen aikaa, että ne ovat kakanneet muovit pois, syövät taas reippaasti ja pystyvät sukeltamaan pohjaan. Surullisempia tapauksia ovat ne, jotka ovat nielaisseet pitkäsiiman koukun. Siitä voi olla seurauksena pahojakin vammoja, joiden hoitoon kuluu aikaa.
Yhdellä kilpikonnista on iso reikä leuassa ja siinä on lihasten lisäksi lähtenyt pala luusta, mikä alistaa sen hyvinkin pahalle tulehdukselle, joka voi johtaa kuolemaan.
Kerran viikossa puhdistetaan tankit ja tarvittaessa uima-allas. Niiden puhdistamiseen kuluu aina reippaasti aikaa, sillä likainen vesi pitää viedä putkea pitkin mereen ja sitten uutta tilalle pienen pumpun avulla.
Täällä Linosalla on myös pieni mustahiekkaranta, jossa tänä vuonna pesi kaksi valekarettikilpikonnaa. Neljästä pesästä odotamme vielä viimeistä ja huomenna on tarkoitus aloittaa ympärivuorokautinen vahti rannalla pesän vieressä. Tarkoituksena on saada mitattua kaikki kilpikonnanpoikaset ja myös seurata pärjäävätkö ne kaikki meressä alkutaipaleensa. Ne poikaset, jotka meillä on tällä hetkellä keskuksessa ovat olleet syntyessään niin heikkoja, etteivät ole pärjänneet tai sitten joku on löytänyt ne myöhemmin veneensä vierestä. Poikaset hakeutuvat mereen päästyään virtauksiin ja sitten mahdollisimman pian levälauttojen tai muiden vedessä kelluvien juttujen suojiin. Niillä riittää noin 10 päiväksi ruokaa ruskuaispussista ja sitten niiden pitää löytää ruokaa merestä.
Keskuksessa ne saavat kyllä hieman erilaista ravintoa kuin luonnossa, siellä ne tuskin saavat vielä noin pienenä kaloja tai kalmareita kiinni ja niistä palaa irti. Toivottavasti niistä tulee keskuksen hoivissa niin vahvoja, että ne pärjäävät vapauteen päästyään ja osaavat vältellä vaaroja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti